Väinämöinen ja aino

Wahlroosista teoksen voima on myös siinä, että se taipuu erilaisiin tulkintoihin, ja jokainen voi tulkita sitä kuten haluaa. Ehkä nainen on elänyt tähän asti liian huoletonta elämää niin kuin hyljenainen, joka on sisartensa kanssa kalliolla tanssiessaan unohtanut suojella hylkeennahkaansa. In the Kalevala, Hiisi lives in the forest and is the owner of an animal (e.g.

Väinämöinen tries to find her, but he is too late: she has transformed into a fish that mocks him (5). Ainon veli Joukahainen on kuulut, että maailmassa on suuria, Väinämöisen kaltaisia tietäjiä. Aino ei kuitenkaan kuole, vaan jatkaa elämäänsä Vellamon neitona, veden haltijana. Samoin Kalevalan Aino näyttäytyy runonsa alussa nuorena ja herkkänä tyttönä, joka ihastelee ”hiustensa hienoutta” sekä ”ihanuutta ilman kaiken”.

Hyljenaisella on ihmeellinen taito elää sekä vedessä että maalla: maalla hän pystyy ottamaan ihmisen muodon, mutta hänen tosi kotinsa on vedessä, missä hän ottaa hylkeen muodon.

Hyljenaisen tragedia alkaa niin, että hän on sisartensa kanssa tanssimassa kalliolla, kun eräs mies varastaa hänen hylkeennahkansa.

Olemme kyllä huomanneet, että Gallen-Kallelan työt helposti politisoituvat. Lönnrot constructed it from several independent epic folk songs. After refusing to marry old Väinämöinen, Aino accidentally drowns herself (4); in the original folk poem, the girl hangs herself. In folk poetry, she is referred to only as ‘the mistress of Pohjola’ or ‘the whore, mistress of Pohjola’ (in charms) or ‘the gap-toothed hag of Pohjo’.

Louhi appears as a gracious and hospitable hostess at the wedding of Pohjola.

What is more, she also suffers the loss of the Sampo, making her desire to take revenge on the people of Kalevala even more understandable. Aiemmin kansanedustajat ovat käyttäneet varsinkin Aleksis Kiveä ja Tuntematonta sotilasta. Louhi’s equivalents have been found in the Edda (Loki) and in the flying dragon of Icelandic sagas.

Marjatta and Marjatta’s son

In the last poem (50) of the Kalevala, a new character is introduced: Marjatta, a chaste maiden who becomes pregnant from a lingonberry.

Ingrians were living on the southern coast of the Gulf of Finland and in the environs of St. Petersburg. Although his name is somewhat mysterious, it does have associations with vegetation and growth. Viesti on tehokas, koska valmis assosiaatio on olemassa. In folk poetry, he is usually called Sämpsä Pellervoinen.

– Se on tämän päivän tapa kommunikoida äärimmäisen ikävästä ilmiöstä. As a shaman, Väinämöinen is able to visit Tuonela, the land of the dead, and return home. Pinteestä päästäkseen Joukahainen tarjoaa Väinämöiselle aarteitaan mutta Väinämöinen taipuu vasta, kun Joukahainen lausuu: ”Kun pyörrät pyhät sanasi, luovuttelet luottehesi, annan Aino-siskoseni.”

Väinämöinen ilahtuu ja Joukahainen vapautuu, mutta kun Aino kuulee, mitä hänestä on luvattu, hän vajoaa murheen alhoon ja hukkuu.

There is no mention of a female figure called Aino in the collected folk poetry.

– Aino voidaan nähdä myös naismarttyyrina, vaikka Gallen-Kallelan aikana hänelle ei tällaista tulkintaa annettu.